Roomaa ei rakennettu päivässä, mutta kyllä sekin saattoi nopeammin valmistua kuin blogini ensimmäinen tislaamoesittely. jota saatiin odottaa vajaa kaksi vuotta. Tämän tekstin piti alunperin ilmestyä noin 1,5 vuotta sitten, mutta moninaisista syistä sen valmiiksi saamiseen meni reilusti yli vuosi. Olen halunnut säilyttää tekstin mahdollisimman paljon vierailua mukailevana. Muutaman keskustellun asian kohdalla on kuitenkin tapahtunut merkittävää edistystä tässä noin 1,5 vuoden aikana ja niissä kohdin olen ajankohtaisen tiedon päivittänyt tekstiin erillisellä huomiolla.
Isoin kiitos tämän tekstin synnystä on annettava tislaamon suuntaan. Jussi Oinas ja Veera Pastinen, jotka kutsuivat minut tislaamolle, vastailivat kysymyksiini ja ovat muutenkin olleet avuksi tämän tekstin kanssa. Kiitos! Tämän lyhyen saatteen myötä voidaankin siirtyä itse asiaan, nauttikaa.
Suomalaiset tislaamot on blogisarja, jossa esittelen kotimaisia tislaamoja. Sarja aloitetaan oikeutetusti Teerenpelistä, joka on yksi vanhimpia Eurooppalaisia viskitislaamoja Skotlannin ja Irlannin ulkopuolella.
Faktat:
Perustettu: 1994 (viskintuotanto ja tislaamo vuonna 2002)
Tuotantokapasiteetti: 100 000 litraa (maksimi kapasiteetti n. 160 000 litraa)
Verkkosivut: www.teerenpeli.com ja www.teerenpelidistillery.com
Elokuun 2022 alkupuolella, kesälomakauden jäädessä pikkuhiljaa taakse, sain yhteydenoton Teerenpelin myynti- ja markkinointipäälliköltä koskien sopivaa vierailupäivää tislaamolla. Veera, johon tutustuin paremmin keväisellä Viking Gracen viskiristeilyllä, kutsui minut vierailulle Lahteen tutustumaan tislaamon toimintaan ja maistamaan uutta syyskuussa julkaistavaa viskiä. Pienen kalenterijumpan jälkeen meillä oli sovittuna päivämäärä vierailulle.
Noin kuukauden kuluttua yhteydenotosta oli aika siirtyä sanoista tekoihin. Otimme blogistikollega Lauran kanssa suunnan kohti Lahtea ja Teerenpelin tislaamoa. Junamatka sujui mukavasti kuulumisia vaihtaessa ja keskustellen omasta kosketuspinnasta Teerenpelin viskeihin. Saapuessamme Lahden juna-aseman parkkipaikalle kaartaa autollaan myös Veera, joka on luvannut kyyditä meidät Lotilassa sijaitsevalle tislaamolle, vajaan viiden kilometrin päässä Lahden keskustasta.
Tislaamon ovella meitä vastaan astelee Senior Brand ambassador Jussi Oinas, joka toimii vierailumme toisena vetäjänä. Nautimme piha-alueella tovin kuumasta kesäpäivästä jutustellen niitä näitä ja napsin samalla muutaman kuvan tislaamosta ja Teerenpelin komeasta kulkupelistä.
Tislaamon historia
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole keskittyä tislaamon historiaan eikä perustajaan vaan enemmänkin nykypäivään, mutta pieni kertaus lienee paikallaan.
Teerenpeliä ei voi oikein esitellä mainitsematta tislaamon perustajaa Anssi Pyysingiä. Pitkälti hänen visionsa ja rohkeutensa ansiosta Suomessa nautitaan Teerenpelin viskejä tänäkin päivänä, ottamatta mitään pois kaikilta muilta, jotka ovat osa Teerenpelin tarinaa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Teerenpelin historiasta voitaneen mainita, että ennen oman tuotannon aloittamista Teerenpeli toi Skotlannista Suomeen yhden viskitynnyrin, joka sitten jaettiin jälkikypsytykseen kolmeen erilliseen tynnyriin. Nämä tynnyrit olivat esillä Tampereen Teerenpelin ravintolassa, joka sekin täyttää tässä kuussa jo 25 vuotta.
Itse tislaamon tarina alkoi ravintola Taivaanrannan tiloissa Lahdessa vuonna 2002, jolloin mallasviskien tislaus aloitettiin. Viskin valmistusta varten tiloihin hankittiin Skotlannista perinteinen kuparinen 1500 litran karkeatislain (wash still) sekä 900 litrainen raakatislain (spirit still). Vanha tislaamo on edelleen käytössä ja siellä valmistetaan satunnaisia erikoiseriä sekä muita tislaamotuotteita. Teerenpelin toinen tislaamo perustettiin Lahden Lotilaan vuonna 2015 ja sen yhteyteen valmistui upouusi Teerenpeli Vierailukeskus vuonna 2021. Lotilassa viskiä valmistetaan 3000 litran karkeatislaimen sekä kahden 900 litran raakatislaimen voimin, joka on mahdollistanut tuotannon nostamisen täysin uudelle tasolle. Hyötyjä saatiin myös siitä, että tiloissa toimi jo Teerenpelin panimo, joka mahdollisti saman välineistön käytön sekä viskin että oluen valmistukseen.
Tislaamon historiasta ja viskeistä kiinnostuneille suosittelen Mikko Salmen mainiota kirjaa Viskiä ja Teerenpeliä sekä esim. Jarkko Nikkasen Viskimaailma kirjaa.
Paikallista viskiä paikallisista raaka-aineista
Aloitamme vierailun istahtamalla hetkeksi vierailukeskuksen tiloihin ja nautimme samalla syyskuussa 2022 julkaistun Palo nimisen viskin. Kyseessä on savuinen, Sherry tynnyreissä kypsytetty viski, joka haastaa hyvin vastaavat skottilaiset kollegansa. Tarkemman arvion kyseisestä viskistä voit lukea täältä.
Viskin nauttimisen ja jutustelun ohessa kierrän vierailukeskuksen tiloja. Tutkailuni ohessa tulen kiinnittäneeksi huomioni isoon tauluun, joka tervehtii saapujia melkein ensimmäisenä. Kyseessähän on siis tietysti Salpauselän vedestä kertova kyltti ja sitä varten on ulkomaisille vierailijoille ihmeteltäväksi on saatu ihan perinteinen hana. Sieltä voi valuttaa lasiin samaa vettä, josta myös Teerenpelin viskit valmistetaan. Minua tämä hiukan naurattaa, mutta toisaalta myös herättelee siihen millainen itsestäänselvyys puhdas ja hyvänmakuinen juomavesi on suomalaisille. Esimerkiksi Skotlannissa tislaamot ovat osaltaan luoneet hyvinkin vahvaa mystiikkaa käyttämiensä vesilähteiden ympärille.
Tästä keskustelu siirtyy luontevasti vihreisiin arvoihin ja hiilijalanjälkeen. Saatan jopa hieman kärjistäen kommentoida sitä, miten helppoa Suomessa on tehdä pieniä vihreitä päätöksiä, mutta toiminnan kehittäminen ja eteenpäin vieminen monesti unohtuu. Hanaveden käyttäminen on siis allekirjoittaneen mielestä vielä helppoa, kun Suomessa ollaan.
Teerenpelillä ollaan kuitenkin asioiden kanssa jo lähtökohtaisesti askeleen pidemmällä. Tislaamo käyttää tuotannossaan pääasiassa lähipellolta kerättyä ohraa, joka mallastetaan Viking Malts Oy:lla ja panimon sekä tislaamon tuotantoenergian lähteenä toimii oma puupellettivoimala. Syy siihen, miksi kaikki tuotannossa kerätty ohra ei ole Suomesta, johtuu savuisiin viskeihin käytettävistä maltaista. Savumaltaat on tilattava Euroopasta, koska Suomessa ei valmisteta savustettua mallasta tarpeeksi isossa mittakaavassa. Näidenkin kuljettamiseen pyritään jatkuvasti löytämään parempia ja tehokkaampia tapoja, jotta hiilinjalanjälkeä saataisiin pienennettyä.
Keskustelun jatkuessa pääsemme myös ihan konkreettisen esimerkin äärelle eli Teerenpelin nykyiseen pulloon. Vaihtamalla mallia ja valmistustapaa voitaisiin saavuttaa useita pieniä voittoja valmistuksessa, kuljetuksessa ja varastoinnissa. Jos pullon muoto suunniteltaisiin uudestaan, se voitaisiin tehdä kevyemmäksi ja suunnitella tukemaan tehokkampaa varastointia ja kuljetusta. Jos näihin muutoksiin lähdetään, voitaisiin samalla siirtyä käyttämään kierrätyslasia pullojen valmistuksessa. Kaikki nämä toimet säästäisivät kustannuksia ja samalla pienennettäisiin myös hiilijalanjälkeä eli win-win tilanne Teerenpelille. Riskinä tässä tietysti on miten kuluttajat ottaisivat näin näkyvän muutoksen vastaan. Nykyinen pullomalli miellyttää ainakin tämän blogistin silmää ja monelle ulkonäkö saattaa olla ainakin osittain ostopäätökseen vaikuttava tekijä. Ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen keskustelu kaiken kaikkiaan. Itselleni (ja varmasti suurimmalle osalle muistakin) tietysti pullon sisältö ratkaisee, mutta paljon viskejä Instagramiin kuvaavana en voi olla miettimättä tällaisen ajatusleikin lopputulemaa myös visuaaliselta kannalta. (2023 päivitys: Lähettäessäni tekstin oikoluettevaksi Teerenpelille sain heiltä kuulla uuden pullomallin saapuvan viskinystävien ulottuville jo ensi vuonna. Upeaa kuulla, että projekti on edennyt näin pitkälle ja jäämme jännityksellä odottamaan miltä näyttää uusi ekologisempi pullomalli.)
Tähän kohtaan on myönnettävä, että ei tässä nyt ehkä ihan turhaan ole kehuttu Teerenpelin laittaneen aikaa ja vaivaa toimiakseen mahdollisimman vihreästi. Ja vaikka paljon on jo tehty, niin aina on mahdollista parantaa. Vu0den 2021 lopussa toteuttiin hiilijalanjäljenlaskentaraportti, jossa laskettiin hiilijalanjälki viidelle eri juomien tuoteryhmälle. Jos haluat tutustua raporttiin tarkemmin, pääset tutustumaan siihen täältä.
Miten Teerenpelin viski valmistetaan
Juuri nautitun viskin viimeisten haituvien kutitellessa limakalvoja siirrymme sisätiloista takapihalle ja suoraan kesäiseen aurinkoon. Vierailukeskuksen ja tuotantotilojen välistä löytyy iso musta kontti ja sen tarkoitusta kysyttäessä saamme vain vastauksen "Palataan asiaan kierroksen lopulla". Nappaan piha-alueella muutaman kuvan, jonka jälkeen siirrymme tuotantotiloihin sisälle. Saavumme suoraan rouhintamyllyjen luo, josta viskin valmistus Teerenpelillä alkaa.
Viskinvalmistuksen ensimmäinen vaihe on mallastus, jonka tässä tapauksessa hoitaa maltaiden toimittaja Viking Malt. Se toimittaa myös suurimman osan Teerenpelin käyttämistä maltaista poislukien savuiset maltaat, jotka tulevat muutamalta eri toimittajalta Euroopasta. Viking Maltin käyttämä ohra on pääosin viljelty noin 150 kilometrin säteellä Teerenpelin tislaamosta ja toimitetaan tislaamolle 1000 kilon suursäkeissä.
Viskin valmistus Teerenpelillä aloitetaan jauhamalla maltaat halutunlaiseksi "rouheeksi" ja tämä tapahtuu rouhintamyllyillä. Rouheen koostumus vaihtelee tislaamoittain ja sillä on vaikutusta mäskäyksen lopputulokseen. Teerenpelillä rouheen tarkkaa koostumusta ei mitata millään laitteilla vaan vuorossa oleva työntekijän tehtäviin kuuluu rouheen aistinvarainen testaaminen, jotta tiedetään sen jäävän sopivan karkeaksi. Yhden ajon valmistukseen mallasta menee 700 kiloa ja sen tuloksena saadaan 3000 litraa vierrettä.
Rouhimisen jälkeen maltaat siirtyvät kuljetinhihnaa pitkin mäskäystankkiin, jossa niihin sekoitetaan vettä, jota lisätään useassa erässä eri lämpöisenä. Prosessin tuloksena syntynyt neste (vierre) otetaan talteen mäskäysastian pohjassa olevien siivilöiden läpi. Jos mallas olisi aiemmassa työvaiheessa rouhittu liian hienoksi, menisi tankin pohjassa olevat siivilät tukkoon. Tässä kohtaa astuu myös automaatio tai ainakin osittainen tietokonejohteinen prosessi käyttöön. Kun siivilöinti on valmis, kone pysäyttää prosessin ja odottaa varmistusta käyttäjältä, että saako vierteen laittaa eteenpäin. Tässä kohtaa työntekijä vielä varmistaa, että letku on varmasti kiinni ja kaikki on mekaanisesti kunnossa.
Teerenpelin käymistankin koko on 6000 litraa ja niitä on viisi kappaletta. Yhdellä ajolla saadaan siis puolet tankista täytettyä ja yhden vuoron aikana saadaan täytettyä yksi tankeista. Käymistankkeihin lisätään prosessin alkuvaiheessa hiivaa, jonka jälkeen vierre jätetään käymisastiaan noin 72 tunniksi.
Kun vierre on viettänyt vaadittavan ajan käymistankeissa, on aika siirtää se tislattavaksi. Tislaus aloitetaan tietysti aina vanhimmasta erästä ja se tapahtuu siirtämällä vierrettä "Justiinan", joka on työntekijöiden lempinimi tislaamon 3000 litran karkeatislaimelle. Tästä ensimmäisestä tislauksesta syntynyt karkea tisle (low wines) jaetaan kahteen raakatislaimeen (spirit still), jotka kulkevat nimellä "kaksoset". Tästä tislauksesta syntyvä aine on raakatisle (new make). Tislaus tehdään manuaalisesti tislaajan toimesta ja yhdessä tislauksessa menee noin työvuoron verran. Työvuoron vaihtuessa pannusta otetaan sinne jääneet ainesosat ja ne vaihdetaan uuteen erään. Teerenpeli tekee kaksi tilausta päivässä. Kun varastosäiliö alkaa täyttymään, mitataan sen alkoholipitoisuus. Tämän jälkeen lasketaan paljonko siihen tarvitsee vettä, jotta päästään Teerenpelin tynnyröintivahvuuteen, joka on 63,5%.
Alkuperäisellä tislaamolla taivaanrannassa oli yksi karkeatislain ja yksi raakatislain. Uutta tislaamoa rakennettaessa Teerenpeli ei halunnut kasvattaa liikaa raakatislaimen kokoa, jotta tisle olisi mahdollisimman lähellä sitä vanhaa. Tästä syystä he päätyivät rakentamaan kaksi identtistä pannua.
Tynnyröinti tapahtuu päätislaajan vuosisuunnitelman mukaisesti ja varastoa täytetään tasaisesti sekä Sherry että Bourbon tynnyreillä. Tynnyröinti ja siihen liittyvät päätökset ovat ihan omaa matematiikkaansa ja kristallipalloon katsomista, joka ei kuulosta mitenkään helpolta. On arvioitava paljonko mitäkin tuotteita tulevaisuudessa mahdollisesti menee ja sen perusteella tehtävä päätös tisleen ja tynnyrin laadusta, jota valmistetaan.
Tuotantotiloja kiertäessä olen koittanut kiinnittää huomiota automaatioon ja koneiden käyttöön. Monessa vaiheessa tuotantoa koneella on jonkinasteinen rooli ja tämä varmasti osaltaan auttaa valmistuksen pysymisen mahdollisimman samanlaisena kerrasta toiseen sekä varmistaa tisleen pysymisen korkealaatuisena.
Lämpöenergian lähteenä koko prosessin osalta toimii Teerenpelin oma pellettivoimalaitos. Pelletit syntyvät metsäteollisuuden sivutuotteena ja ne toimittaa Versowood jonka tehtaat sijaitsevat vain kymmenien kilometrien päässä tislaamolta. Pellettivoimalaitoksen energia on 100 % uusiutuvaa ja sen ilmastovaikutus on hyvin pieni muihin energialähteisiin verrattuna.
Kappaleessa käsiteltiin hyvin pintapuolisesti miten Teerenpeli valmistaa viskinsä. Tarkemmin viskin valmistuksesta kiinnostuneille suosittelen ehdottomasti Jarkko Nikkasen teosta Viskien salaisuudet (2022), jossa asia käydään hyvinkin yksityiskohtaisesti läpi.
Varastointi ja tynnyrit
Kuljemme toisen oven kautta ulos tislaamon tiloista ja päädymme pihalle, jossa on käytettyjä tynnyreitä ja suora näkymä viskivarastoihin. Monikossa varastoihin, koska Teerenpeli on päätynyt globaalistikin poikkeukselliseen ratkaisuun, jossa viskitynnyrit säilytetään käytetyissä merikonteissa. Asiasta kysyttäessä, Jussi osaa ulkomuistista mainita Amerikassa toimineen tislaamon, joka on päätynyt samaan ratkaisuun. (2023 päivitys: Nykyään löytyy muitakin tislaamoja jotka kypsyttävät viskinsä vanhoissa konteissa, jopa kotimaisia.)
Teerenpeli tekee pieniä muutoksia kontteihin eristyksen sekä lämmityksen osalta. Käytännössä lämmitys kytkeytyy päälle, kun lämpötilaa lähenee nollaa ja pitää huolen siitä, että sisälämpötila ei putoa nollan alle. Hyvän eristyksen ansiosta lämpötilojen vaihtelut eivät ole läheskään niin dramaattisen nopeita, mitä ne saattavat sään puolesta olla. Kontin lämpötilä mukailee ulkolämpötilaa pienellä viiveellä ja huomattavasti tasaisemmin.
Teerenpeli ei päästä yksittäisiä vierailjoita sisälle kontteihin vaan pääsy niihin on rajattu tislaamon työntekijoille. Viskien säilytys konteissa on pyritty tekemään niin, että jokaisen tynnyrin luo päästään hakemaan näytteitä, jotta voidaan tarkistella miten kyseisen tynnyrin makuprofiili kehittyy. Tämä on kuulemma toisten tynnyrien kohdalla hieman helpompaa kuin toisten. Konttien täyttämisessä on syytä käyttää harkintaa, jotta tynnyreillä vierailu olisi mahdollisimman nopeaa ja kivutonta. Tynnyrit täytetään niin, että alhaalla viimeiseksi tulee aina nuorimmat tynnyrit ja vanhimmat ovat ylhäällä ensimmäisenä tulossa ulos. Näin varmistetaan mahdollisimman sujuva tynnyreiden haku. Tynnyrithän eivät aina ole samankokoisia ja joissain konteissa saattaa olla hyvinkin hankalasti saavutettavia tynnyreitä, joiden luo pääsemiseksi pitää jo vähän tehdä töitä.
Varastoinnissakin on siis päädytty ympäristöystävällisempään vaihtoehtoon kierrättämällä vanhoja merikontteja. Ne eivät kelpaisi enää alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa ja Teerenpeli pystyy näin antamaan niille uuden elämän viskivarastoina.
Pihamaalla seisoo konttien lisäksi elämää nähneitä tynnyreitä. Kyseessä ovat käytetyt tynnyrit, joita ei voida enää, syystä tai toisesta, käyttää viskin kypsyttämiseen. Ne käydään kaikki yksitellen läpi ja tarpeeksi hyvässä kunnossa olevat myydään kuluttajille. Tämän lisäksi vanhoja tynnyreitä ja niiden osia on käytetty myös Teerenpeli ravintoloiden sisustukseen, kuten pöytinä, koristeina ja valaisimissa. Käymme läpi erilaisia tynnyreitä, joita tuoksuttelemme ja muutama vanha Oloroso tynnyri antaa kyllä edelleen hyvin lupaavan tuoksun. Tämä on kuulemma syytä ottaa myös huomioon käytettyä tynnyriä ostaessa. Tuoksu saattaa pysyä voimakkaana hyvinkin pitkään ja tynnyrit eivät välttämättä sovellu suoraan käytettäväksi sisätiloihin.
Keskustelu kääntyy viskin kehittymisen seuraamisesta nopeasti tynnyreiden ikään ja vanhimpiin tynnyreihin, joita varasto pitää sisällään. Tähän ei ole kuulemma suoraan kovin helppo vastata ulkomuistista, mutta vanhimmat tynnyrit lähentelevät 18 vuoden ikää. Viskifestivaali Uisgessa nautittiin syksyllä 2022 Teerenpelin 20-vuotisjuhlatastingissa 17-vuotista mallasviskiä. Tässä tekstiä viimeistellessäni tajuan, että tuon kyseisen viskin täytyy olla jo yli 18-vuotiasta. Se mitä kyseisen tynnyrin kanssa tehdään tai koska se julkaistaan pysyy ainakin vielä arvoituksena.
Kysyttäessä tarkemmin vielä vanhimmisista tallessa olevista tynnyreistä saan tiedon, että ihan alkupäästä saattaa joitain yksittäisiä olla jäljellä, mutta niitä on ajansaatossa myyty pois. Isompia tynnyrieriä alkaa olemaan sitten tallessa vuosista 2008-2009 eteenpäin. Kontteja on tällä hetkellä noin 50, tynnyreitä yli 3000 ja tislettä on kypsymässä yli puoli miljoonaa litraa. Kyllä suomalaisen viskin tulevaisuus ainakin Teerenpelin osalta on ihan vakaan oloinen.
Pihalta on pääsy myös pellettivoimalaan, mutta päätämme jättää sinne kurkkaamisen välistä ja syykin on ihan perusteltu. Pellettivoimala on käytön ja huoltotoimien seurauksena nokeentunut ja Teerenpeli ei halua vieraidensa vaatteiden likaantuvan.
Pullotus
Viskin pullotuskaan ei välttämättä ole ihan niin suoraviivainen tapahtuma, kuin ensi alkuun voisi kuvitella. Tai pullotus varmaankin on, mutta viskin luominen sinne pulloon ei välttämättä ole, ainakaan silloin kun kyse on vakiovalikoiman tuotteista. Teerenpelillä näitä ovat Kulo, Kaski, Palo, Savu ja 10-vuotias. Näiden tulisi olla sellaisia, että kuluttaja tietää varmasti mitä saa, kun nappaa pullon mukaansa myymälän hyllystä.
Otetaan esimerkkinä vaikka Teerenpelin 10-vuotias. Kun tuotantoon tulee käsky, että tarvitaan lisää 10-vuotiasta viskiä, niin tislaamomestari käy läpi tietyt 10 vuotta täyttäneet tynnyrit ja hakee puuttuvista tarvittaessa näytteet. Seuraavaksi haetaan oikea makuprofiili sekoittamalla eri viskejä keskenään. Tavoitteena on aina samanlainen makuprofiili, joka kyseisessä tuotteessa kuuluu olla. Varasto ja tynnyrivalikoima ei Teerenpelillä vielä ole valtava, joten varianssia eri erien kohdalla löytyy varmasti. Kun haluttu makuprofiili löytyy sekoitetaan isompi erä halutuista tynnyreistä ja sen jälkeen viski pullotetaan. Pullotus tapahtuu puhtaasti käsityönä kun taas pullojen etiketit sekä korkkien sinettikapselit hoidetaan koneellisesti.
Kierroksen loppu
Lähtiessämme siirtymään takaisin kohti kierroksen lähtöpistettä kävelemme aiemmin mainitun mustan kontin ohi. Nyt on tullut aika raottaa mysteerin verhoa ja kurkata kontin sisään. Jussi avaa mustan kontin ovet ja paljastaa sisällä seisovan 600 litran kokoisen yli 100 vuotta vanhan sherry tynnyrin, joka kulkee nimellä "Mörkö". Siellä on on nyt viimeiset kaksi vuotta ollut Teerenpelin vähäsavuista tislettä ja vain luoja (sekä kenties tislaamomestari) tietävät, kuinka kauan se vielä toimii varastoinnin mallikappaalena vieralijoille. Kenties siellä kypsyy tulevaisuuden distillery exclusive julkaisu, joka voidaan myydä suoraan tislaamolta vierailijoille.
Kierroksen päätteeksi palaamme vielä hetkeksi vierailukeskukseen jossa nautimme vielä yhdet viskit. Samalla minä koitan saada vielä viimeiset onnistuneet kuvat sisätiloista. Tällaisina hetkinä helposti unohtuu, että joillekin tislaamo on ihan oikeasti työpaikka josta haluaa myöskin kotiin. Meille viski-intoilijoille se on pieni pala taivasta, josta poistuminen tarkoittaa vain omaan ankeaan arkeen palaamista. Pienten hienoisten vihjeiden saattelemana onnistumme kuitenkin siirtymään ulko-oven kautta pihalle. Paluumatkalla saamme kyydin vielä Teerenpelin Taivaanrannan ravintolaan, jossa nautimme oluet ja viskit samalla kun käymme vielä ihastelemassa alkuperäistä tislaamoa ja sen tynnyrivarastoa ikkunan takaa.
Loppusanat
Kuten alussa tuli todettua, niin tämä teksti on kypsynyt yllättävän (lue: liian) pitkään. Vierailu ei ehkä ollut täysin kirkkaana mielessä enää tekstiä viimeistellessä, mutta pääpiirteittäin asiat ovat varmasti pysyneet ennallaan.
Teerenpelin tislaamolle vierailua harkitseville voin vain sanoa, että käynti paikan päällä kannattaa varmasti. Kierroksella oppii paljon sekä Teerenpelin historiasta ja tuotteista sekä viskin ja oluen valmistuksesta. Kun tähän vielä yhdistetään viski tasting ja mahdollisuus hankkia panimon tuotteita Teerenpelin myymälästä, niin kyllähän se kuulostaa jo täydelliseltä päivältä.
Comments